Saara Tuukasen muistelmat.

perjantai 26. kesäkuuta 2015

Kirjoituksia, mutta...

Media on hieman kritiikitön, kuten seuraavista ilmenee.




Muistelmia kurileireiltä

Kurileirien tapahtumista on saatavana lähes rajattomasti tietoa. Myös muutamia muistelmateoksia on kirjoitettu.
Tässä eräs tunnetuimmista. Emil Lappalainen, Kohtalonvuodet. Löydettävissä kirjastoista.





lauantai 25. huhtikuuta 2015

Kuka on "Marjastiina"


Marjastiinan oikeaa nimeä ei kirjassakaan mainita. Marjastiinaa on kuvattu saksalaismieliseksi sadistiksi.
Päiväkirjan mukaan johtaja myös kidutti raskaana olleita naisia. Erästä naista hän juoksutti niin, että tälle tuli keskenmeno. Leirin johtaja oli käynyt koulutuksensa Saksassa ja käyttäytyi sen mukaisesti.

"Johtaja oli sadisti. Hän sanoi, ettei yhteiskunnan pohjasakka ja maanpetturit tarvitse mitään oikeuksia. Hän oli sitä mieltä, että kaikki joutaisivat Saksaan leireille ja siellä heidät olisi jo tapettu. Johtaja palvoi Hitleriä ja huuteli teltassa "Heil Hitler" -tervehdyksiä.
Päiväkirjan mukaan erityisen julmuuden kohteeksi joutuivat raskaana olevat naiset. Johtaja oli sitä mieltä, että he olivat tyhmiä kun olivat siihen tilaan hankkiutuneet."

Heinäveden leiri lakkautettiin marraskuun lopussa 1943. Osa naisista siirrettiin vankilaan, osa vapautettiin ja osa siirrettiin leirille Siilinjärvelle. Myös leirinjohtaja ja Saara siirtyivät ensin Siilinjärvelle ja sieltä Lapinlahdelle. Saksalaismielisen leirinjohtajan pesti päättyi Lapinlahdella.

Kuka siis on "Marjastiina"


Vaihtoehtoja on kaksi. Opettaja Hilda Rönkä tuli leirin johtajaksi heinäkuussa 1943, mutta hänen jälkeensä myöhemmin saman vuoden syksyllä johtajana toimi neiti Marja Viitanen, jonka mukana leiri siirtyi marraskuussa Lapinlahden Karvasalmelle - ei siis Siilinjärvelle, kuten Saara Tuukkanen muistelee.

Huomatkaa nimi "Marja" - "Marjastiina"? Marjastiinahan oli noin 40-vuotias henkilö.

Tuukkanen ei myöskään mainitse kirjassaan, että leirillä toimi johtajan ja valvojan lisäksi myös apulaisjohtaja. Kyseinen henkilö oli rouva Aune Kuusamo, joka oli aiemmin johtanut Karttulan vapaaehtoisten naisten työleiriä, ja joka tuli leirille yhtä aikaa Röngän kanssa.

Näiden tietojen pohjalta pystytään henkilöhistoria hyvin tarkkaan selvittämään. Oliko joku saanut koulutuksensa Saksassa, oliko natsi/sadisti ja miten henkilön jatkohistoria eteni?
Pahoin pelkään mitä mainittujen henkilöiden jälkeläiset ajattelevat. Varsinkin kun selviää jokaisen heistä olleen kunnollisen suomalaisen.

Lisäksi on mainittuna rakennusmestari Martta Mikkonen.
Mikkonen kuitenkin toimi naisten erityisen työmuodostelman johtajana Luumäellä ja Lapinlahdella, joten hän ei voinut olla mainittu "Marjastiina".


Asiakirjoja leireistä ei ole kadonnut eikä hävitetty


Erikseen on korostettava, että oikeastaan kaikki tiedot kirjassakin mainituista leireistä ja henkilöistä ovat löydettävissä ministeriöiden arkistoista.
Yhtä leiriä ei tienkään löydy vain yhdestä kansiosta, vaan asiaa koskevat tiedot on jaoteltuina eri kansioihin aiheen mukaisesti ja joiden tutkiminen vie aikaa.

Saara Tuukkasen palkkakuitteja löytyy ministeriöstä Nastolan, Puodinkylän, Lempäälän leireiltä, muttei minkäänlaista kuittia tai paperia Heinäveden leiriltä.  

olaviesko(at)gmail.com

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Heinäveden, Siilinjärven ja Lapinlahden leirit



Työvelvolliset naiset turpeennostotyömaalla Seppälän suolla.

13.7.1943

Vuonna 1942 annetun työvelvollisuuslain ja -asetuksen mukaan jokainen 18–54-vuotias suomalainen oli velvollinen ottamaan vastaan viranomaisten tarjoamaa työtä. Vastahakoisia ja työstä kieltäytyviä varten kehitettiin tiukentuvien toimenpiteiden järjestelmä, johon kuuluivat työ- ja kurileirit (”kurikomppaniat”), myöhemmin myös erikoistyöleirit.


YLEn toimittaja Pekka Niirasen TT, VTM, tutkimustyöllä on saatu lisäselvityksiä mainituista leireistä.

Heinäveden leiri

Ennen Saara Tuukkasta Heinäveden leirin työnvalvojana toimi neiti Ilari.


Neiti Ihari on erikoistyöleireistä (vuoden 1943 lopulta vuoden 1944 syksyyn) pro gradun vuonna 2012 tehneen Jenni Iharin mummo.

Siilinjärven leiri

Siilinjärven leiristä on löytynyt tietoa. Ministeriön 25.11.1943 lähettämän kirjeen kansanhuoltoministeriön polttoaineosastolle. Kirjeessä pyyydetään ostolupaa kuudelle naisten työleirille, joiden joukossa mainitaan myös Siilinjärvi.


Ministeriön arkistossa on dokumentti jokaisesta ministeriön tekemästä kurileiripassituspäätöksestä.

Lapinlahden leiri


Lapinlahden leireiltä löytyy sen sijaan mm. kirjeenvaihtoa ja työnjohtajana toimineen Emil Lappalaisen muistelmat. Omakustannekirjana Kohtalonvuodet (1994). Kirja löytynee useimmista kirjastoista.

Paikkakunnalla oli oikeastaan kolmekin leiriä: 
  • Naisten metsätyöleiri maaliskuusta 1943 alkaen 
  • Luumäeltä Lapinlahdelle keväällä 1943 siirtynyt naisten erityinen työmuodostelma, joka oli työvelvollisuuslakia rikkoneille. Tätä leiriä kutsuttiin kurileiriksi.
  • Heinävedeltä Lapinlahdelle siirtynyt leiri. 

olaviesko(at)gmail.com